Menneitä matkoja
2025
25.1. HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
Moulin Rouge -musikaali Baz on Luhrmannin elokuvaan perustuvan musikaali.
Ennen esitystä menimme brunssille ravintola Pantryyn Hakaniemeen.
Musikaali oli aistillinen, näyttävä ja satumainen rakkaustarina, joka vie katsojan legendaariseen 1800-luvun lopun yökerhoon Pariisiin. Kaikki on sallittua ja kaiken saa anteeksi rakkauden nimissä, kun boheemi nuori säveltäjä rakastuu kauniiseen kurtisaaniin.
Pidin musikaalista, vauhtia riitti ja kuulimme seitsemääkymmentä musiikkihistorian suurinta hittiä. Näyttelijät olivat erittäin ammattitaitoisia.
Tampereelle palatessa kävimme Hyvinkäällä Kulmis-kahvilassa nauttimassa täytetyt sämpylät kahvin kera.
Retkellä oli 45 henkilöä, vetäjänä Marja.
6.2. LAHDEN SIBELIUSTALO
Jos rakastat -konsertissa kuulimme Kaj Chydeniuksen lauluja isolle sinfoniaorkesterille sovitettuna.
Kaj Chydeniuksen poika, muusikko Jussi Chydenius oli valinnut ohjelmistoon isänsä seitsemän vuosikymmenen aikana syntyneestä laajasta tuotannosta omat suosikkinsa. Solisteina olivat Oona Airola ja Jussi Chydenius.
Lounaan nautimme ennen konserttia Lahden Upseerikerholla. Paluumatkalla Tampereelle joimme kahvit Koskikartano-kahvilassa.
Matkalla oli 48 henkilöä, vetäjänä Marja.
19.2. HELSINKI, Didrichsenin taidemuseo ja Villa Gyllenberg
Lähdimme klo 9.00 Vanhalta kirkolta raikkaassa pakkassäässä ja auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Ensin ajettiin Nummelaan Villa Joutselaan lounaalle ja jälkiruokakahville. Siellä saatiin talon historiasta pieni kuvaus mm. kuinka Helene Scherfbeck maalasi siellä vanhuudenpäivinään v. 1942 Puut ja auringonlasku, Hiidenvesi -teoksensa.
Matka jatkui museoille. Didrichsenin taidemuseossa olikin aika härdelli päällä. Ovien takana oli mieletön jono odottamassa sisälle pääsyä Reidar Särestöniemi 100 vuotta -näyttelyyn. Onneksi opastuksen varanneet pääsivät aika kivuttomasti sisälle. Didrichsenin taidemuseon perustajat Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen vierailivat Reidar Särestöniemen luona Kittilän Särestössä ensimmäistä kertaa vuonna 1968. Särestöniemen voimakkaan värikylläinen, omintakeinen taide puhutteli heitä, ja seuranneina vuosina he ostivat taiteilijalta useita teoksia. Oman kokoelman teosten lisäksi esillä on harvemmin nähtyjä teoksia yksityis- ja museokokoelmista. Näyttelyn pääteemana on Särestöniemen erityinen luontoyhteys, taiteessa heijastuva voimakas samaistuminen ympäröivään luontoon. Hän ilmensi tätä teoksissaan tunnusomaisella kuvastolla ja omintakeisella materiaalin ja värin käsittelyllä. Särestöniemelle työskentely Lapista käsin oli ehdottoman tärkeää – ratkaisu, joka monella tapaa väritti koko hänen uransa.
Toinen ryhmä tutustui sillä aikaa Villa Gyllenbergin Mäkilän Minä olen monta -näyttelyyn oma- aloitteisesti. Jarmo Mäkilä kuuluu sukupolvensa merkittävimpiin maalareihin. Hänen realistiset maalauksensa ovat mielenmaisemia. Tunnin kuluttua ryhmät vaihtoivat museosta toiseen.
Kotiinpaluumatkalla kahvipaussi Ullan pakarilla Riihimäellä. Siellä oli mahdollisuus viimeisiin leipäostoksiin, sillä laarit olivat aika tyhjät. Kaupan lakot varmaankin vaikuttivat. Takaisin Tampereella oltiin noin klo 18.30.
Mukana 41 jäsentä. Matkanvetäjinä Paula ja Anne-Marie
12.3. HELSINKI, Ritarihuone ja Ateneum
Lähdimme matkaan Tampereen Keskustorilta klo 8. Hämeenlinnassa nautimme aamukahvit piirakan kera.
Helsingissä ensimmäinen kohteemme oli vuonna 1862 valmistunut Ritarihuone. Meitä oli vastassa amanuenssi Gunilla Peräsalo, joka kertoi talon historiaa. Talon on suunnitellut arkkitehti G.T. Chiewitz, joka oli aikanaan hyvin tuottelias. Hän on suunnitellut Suomessa lukuisia rakennuksia ja kaupunkien asemakaavoja. Ritarihuonetta käytettiin neljän säädyn kokoustilana ja se oli Suomen ensimmäinen parlamentaarinen rakennus. Kävimme suuressa täysistuntosalissa 464 m2, huonekorkeus 10 m, jota käytetään nykyään konserttien ja kokousten järjestämiseen. Ritarihuoneen toiminta perustuu v. 1918 ritarihuonejärjestykseen, aatelisto kokoontuu joka kolmas vuosi aateliskokoukseen, johon osallistuu suvun päämies. Salin seinät ovat täynnä sukujen vaakunoita (n:o 1 on Creutz, Malmgårdin kartanon kreivi). Kun suvun miespuolisia jäseniä ei enää ole elossa, suku sammuu. Vaakunaan merkitään risti. Suomessa on elossa 143:sta suvusta 3 kreivillistä, 24 vapaaherrallista ja 116 aatelista sukua.
Vaakunat ja aatelit kiinnostivat väkeämme kovasti, löysipä sieltä muutama sukuaan ja tuttaviaan. Alkujaan vaakunat olivat taistelukilpiä, aatelointi oli hallitsijan lahjoittama tunnustus ja siitä annettiin vaakunakirja.
Ritarihuoneelta siirryimme lounaalle Stockmannin 8th Floor ravintolaan. Täältä kävelimme Ateneumiin, jossa oli 7.3. avautunut uusi taidehistoriallisesti merkittävä näyttely Rajojen rikkojat. Rajojen rikkojat-taiteilijat ovat naistaiteilijoita Pohjoismaista, Baltiasta, Saksasta ja Puolasta ja he opiskelivat ja työskentelivät Saksassa 1800-luvulla. Esillä on maalauksia, veistoksia ja piirroksia yli 50 taiteilijalta. Suomalaisia mm. Fanny Churberg, Alexandra Frosterus-Såltin ja Victoria Åberg. Todella hienoja töitä ja pääosin sellaisia, joita ei ennen ole meillä nähty. Ehdimme hyvin tutustua teoksiin ennen klo 16:30 alkavaa Introa. Intro täydensi näyttelyn kokonaisuutta. Naisilla oli haasteita, koska he eivät 1800-luvulla saaneet matkustaa yksin ja opiskellakin saivat vain miestaiteilijoiden yksityisoppilaina tai naisille perustetuissa taidekouluissa.
Kotimatkalla poikkesimme vielä Hyvinkäällä kahvilla, Tampereella olimme n. klo 20.
Matkaan osallistui 40 jäsentä, matkanvetäjänä Rea.
15.3. TAMPEREEN TEATTERI, Frenckell-näyttämö
Aina joku eksyy -näytelmä, osallistujia 12 henkilöä, Raija
27.3. SEINÄJOEN KAUPUNGINTEATTERI
Seili-musikaali
Retkipäivä oli aurinkoinen, kun lähdimme linja-autolla kohti Seinäjokea. Jalasjärven Juustoportilla nautimme kahvit.
Musikaalin tapahtumat sijoittuvat Saaristomerelle Seilin saarelle, jossa toimi Suomen ensimmäinen mielisairaala aina vuoteen 1962. Musikaalin käsikirjoittaneet Satu Rasila ja Mikko Kouki ovat tehneet uskomattoman koskettavan kauniin ja riipaisevan tarinan yhteiskunnan ulkopuolelle eristetyistä naisista. Musiikki ja kahden ihmisen palava rakkaus kuljetti musikaalia eteenpäin ja silotteli synkkiä kohtauksia. Esityksen jälkeen olo oli ihanan onnellinen ja rauhallinen.
Menimme musikaalin jälkeen bufee-lounaalle Marttilan Talli nimiseen ravintolaan.
Retkellä oli 35 henkilöä. Matkan vetäjänä Marja
6.4. TAMPERE-TALO
Tähtien kevät -konsertti, osallistujia 61, järjestäjänä Merja
12.4. TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI, Eino Salmelaisen näyttämö
Kärpäset-näytelmä, osallistujia 30, järjestäjänä Raija
24.4. UUSIKAUPUNKI
Lähdimme aamulla klo 8 Vanhalta kirkolta kohti aamukahvipaikkaa, Härkäpakaria. Sieltä jatkoimme kahvit nautittuamme kohti Uuttakaupunkia ja sen Valmetin Automotive autotehdasta. Perillä meidän piti ensin allekirjoittaa salassapitosopimukset ja sen jälkeen kuulimme viestintäpäällikön n. tunnin pituisen esitelmän autotehtaan historiasta ja nykyisestä toiminnasta. Tämän jälkeen meitä kehotettiin hiljentämään puhelimet ja olla ottamatta niitä esille siirtyessämme kohti autotehtaan tuotantotiloja.
Autotehtaan tuotantopuolella meidät istutettiin ns. sisäjunaan, joka aloitti matkansa valmistuslinjan alkupäästä. Näimme robottien pyörittävän ”käsissään” auton alustoja ja niihin pikkuhiljaa lisättiin erilaisia osia. Työntekijät antoivat roboteille osia erilaisissa hyllyköissä, joista ne sitten niitä ottivat. Sisäjuna kiersi tuotantolinjan vierellä ja näimme, miten autot pikkuhiljaa alkoivat muodostua. Maalaamoon emme päässeet, näimme vain sieltä tulevat eriväriset autot. Esim. pyörät ja penkit tarvitsivat vielä ihmistyövoimaan niitä paikoilleen laitettaessa. Samoin pitkin linjaa oli tarkastuspisteitä ennen kuin autot etenivät seuraavaan vaiheeseen.
Kierroksen loppupäässä näimme valmiita autoja, jotka jonottivat insinöörien tarkistuspisteelle ja jossa ne ensi kertaa myös käynnistettiin.
Tehtaalla oli valtava määrä robottityövoimaa: hitsauspisteellä n. 300 ja kasauslinjalla n. 150. Oli todella mielenkiintoinen retkipaikka. Varmaan aihe oli houkutellut mukaan enemmän myös miehiä. Heitä oli melkein puolet retkiporukasta.
Seuraavaksi siirryimme Uudenkaupungin golf-ravintolaan lounastamaan ja sieltä takaisin autotehtaan luokse, mutta tällä kertaa Uudenkaupungin Automuseoon. Siellä oli kolme hallia täynnä eri-ikäisiä autoja, mopoja, jopa pari lentokonetta. Meillä oli opas, joka oli todella perehtynyt vanhoihin autoihin ja kertoi niistä mielenkiintoisia tarinoita. Aikaa vain olisi saanut olla enemmän, niin paljon oppaalla olisi ollut kerrottavaa. Mutta oli siirryttävä seuravaan kohteeseen.
Suuntasimme kohti Laitilaa ja ”Kukkopanimoa” eli Laitilan Wirvoitusjuomatehdasta. Kuuntelimme panimon mielenkiintoista historiaa ja nykyistä tilannetta. Lopuksi meillä oli uutuuksien maistiaiset ja omaa aikaa tehtaan myymälässä. Näytti melkein jokaiselle tarttunut kassiin tuomisia Tampereelle.
Paluumatkalla poikkesimme vielä Kauttuan ruukille kahville ja nautimme maistuvat lohipiiraat sen kera. Osa ehti tutustua myös ruukin alueeseen. Kotona Tampereella olimme n. klo 20.
Osallistujia 29 ja vetäjänä Merja.
9.5. VANTAA
Bussilastillinen Tampereen Lomamatkailijoiden jäseniä lähti Keskustorilta aurinkoisessa, mutta viileässä säässä klo 8.30 kohti Vantaata. Matkalla pysähdyimme Janakkalan Linnatuuleen kahville ja sämpylöille.
Ensimmäinen vierailukohteemme oli Håkansbölen kartanon alue. Tutustuimme oppaan johdolla alueeseen ja kuulimme sen historiaa. Jugend-tyylinen kartanon päärakennus on valmistunut v. 1908. Se on nyt remontissa. Vanhemmat alueen kahdeksasta sivurakennuksesta on 1840-luvulta. Alueella saa vapaasti liikkua ja se on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Pyykkituvassa on lasten ja nuorten kulttuuritoimintaa ja vanhassa pehtoorintalossa toimii kahvila-ravintola Håkans, jossa nautimme maukkaan lounaan.
Seuraava kohde oli muutaman minuutin matkan päässä oleva Nissbackan kartano. Nämä kartanot ovat aikanaan olleet tiiviissä yhteistyössä läheisen sijaintinsa vuoksi. Nissbackan alue oli retkemme pääkohde, koska se on maailmallakin tunnetun kuvataiteilija, kuvanveistäjä, professori Laila Pullisen koti. Laila syntyi v. 1933 Terijoella ja sanoi olevansa maahanmuuttaja (hän ei pitänyt evakkonimityksestä), jolle Karjala oli hyvin tärkeä. Hän joutui nuorena keuhkoparantolaan, jossa aloitti piirtämisen. Parannuttuaan hän haki Ateneumiin maalausta oppimaan, koska kuvanveistoa ei opetettu naisille. Ensimmäiset kuvanveistotyönsä hän teki puusta, mutta varsin pian siirtyi tekemään työnsä pronssista ja kivestä. Hän osallistui mm. Venetsian biennaaleen ja Montralin maailmannäyttelyyn ja kuuului Maaliskuulaisten taiteilijaryhmään. Laila oli naimisissa Carl-Magnus Ramsayn kanssa. Pullinen kuoli v. 2015.
Pullisen poika Jean Ramsay oli meillä oppaana ja kertoi äidistään, tämän töistä ja ajatusmaailmasta varsin tunteellisesti ja syvällisesti. Ateljeessa oli vaikuttava kokoelma pronssi- ja kiviveistoksia. Kotimuseossa, joka oli sellainen, kun se oli Lailan asuessa, oli hänen ystäviensä maalauksia. Yhdellä seinällä oli Lailan äidin naivistisia maalauksia mm. Terijoelta. Äiti aloitti maalaamisen 74-vuotiaana!
Veistospuistossa on maisemaan hyvin istuvia suurikokoisia veistoksia- kokonaistaideteos!
Täältä lähdimme kotimatkalle ja pysähdyimme Nurmijärvellä Roosan kahvilassa kahvilla.
Tampereella olimme klo 18.30.
Matkaan osallistui 49 henkilöä, matkanvetäjänä Rea.
19.5. TAMPERE, toukokuun kävely
Kalkunvuoren juoksuhaudat ja kävely Pyhäjärven rantamaisemiin mm. Villilänniemen luonnonsuojelualueen luontopolkua pitkin.
Ryhmä Lomamatkailijoiden jäseniä tuli bussilla Kalkkuun. Tutustuimme venäläisten rakentamiin juoksuhautoihin, joista suurin osa mukana olleista ei ollut kuullutkaan aiemmin. Kalkku, Mustavuoren puolustusvarustus on arvokas pala ens. maailmansodan aikaista historiaa. Mustavuoressa on ens. maailmansodan aikaisia linnoitusvarusteita ja niihin kuuluva tykkitie. Linnoituslaitteet ovat osa pääkaupunkiseudulta Virroille ja sieltä edelleen Ähtärin kautta Kuopioon ja Nurmekseen kulkevaa puolustusketjua, jonka Venäjän armeija rakensi ens. maailmansodan 1914-1918 aikana. Linnoituslaitteet rakennettiin torjumaan oletettua saksalaisten hyökkäystä Pohjanlahden suunnalta. Mustavuoren linnoitus on keskimmäinen osa Tampereen maalinnoitusta, johon kuuluvat myös Pitkäniemen ja Pispalan linnoitukset. Ne on todennäköisesti rakennettu samanaikaisesti.
Venäläiset rakensivat Suomeen neljä tukikohtaketjua, joista yksi siis kulkee Tampereen kautta. Mustavuoren linnoitus on tehty v. 1916-1917. Tämä taisteluvarustus on yksi Pirkanmaan suurimmista linnoitusalueista. Se kuuluu linnoitusketjuun. Täällä on kartoitettu 2,5 km taistelu- ja yhdyshautoja ja melkein sata erilaista linnoituslaitteen jäännöstä. Haudat on kaivettu maahan tai louhittu kallioon. Seinät on todennäköisesti olleet hirsirakentein tuettuja. Tuliasemien ja suojatilojen puurakanteiden jäännöksiä on säilynyt muutamassa kohdassa.
Linnoituksia löytyy myös muualta Pirkanmaalta esim. Pispalassa ja Yläjärvellä sijainneita taisteluhautoja käytettiin myöhemmin sisällissodan aikana. Mustavuoren linnoituksessa ei tiettävästi ole koskaan taisteltu. Tästä linnoituksessa tekee arvokkaan se, että joissain kohdissa on vielä säilynyt taisteluhaudoissa olleiden puurakenteiden jäänteitä.
Juoksuhaudat on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla. Sen mukaan kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty. Mustavuoren taisteluhaudat kuuluvat Pirkanmaan maakuntamuseon adoptoi-monumentti- toimintaan. Linnoituksella on kolme adoptoitua kohdetta, joita hoitavat Kalkun päiväkoti, paikallinen omakotiyhdistys ja Suomi-Venäjä-seura.
Mustavuoren jälkeen jatkoimme kävellen Pyhäjärvelle päin ja kiersimme luontopolun. 4 km:n kävelyn jälkeen retki päättyi Tiirojen terassille, jossa nautimme kahvit ja omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Aurinkoisen lämmin sää suosi meitä, mittarissa +19.
Osallistui 20 jäsentä, vetäjänä Rea.
17.6. SOKKOMATKA
Lähdimme matkaan Vanhalta kirkolta klo 7.45 harmaassa säässä, mutta matkakohteeseemme oli luvattu aurinkoisempaa. Aamukahvit nautimme Humppilan Lasikellossa. Tässä vaiheessa kukaan ei tiennyt, mihin matka johtaa. Lähestyessämme kohdetta tiekyltit näyttivät Turkua, Helsinkiä ja Tamperetta eri risteyksissä. Arvailuja alkoi jo kuulua takaa.
Poimimme oppaan Paraisten linja-autoasemalta ja saimme kuulla Paraisten kaupungin historiasta ja sen kalkkiteollisuudesta. Suuntasimme ensin Partekin johtajan Furuvikin kartanolle, jossa meillä oli opastettu kierros. Seuraavaksi kiertoajelumme jatkui ja kävimme Paraisten kirkossa ja lopuksi suuntasimme Nordkalkin avolouhoksen näköalatasanteelle.
Matka jatkui, mihinhän nyt mennään. Taas näkyi Turun kylttejä tien varrella. Mutta menimmekin Naantaliin. Ensin ruokailu Naantalin rannan Merisalissa, jossa nautimme monipuolisen buffetlounaan. Oppaat saapuivat viemään meidän seuraavalle opastukselle. Ne suuntautuivat Vanhaan kaupunkiin ja Birgittaisluostarin vanhaan kirkkoon. Saimme kuulla Naantalin kaupungin synnystä ja nykypäivästä.
Taas nousimme bussiin ja nyt oli tieto vuotanut, että kävisimme Naantalin Meyerin telakalla. Kaikkien jalkoja alkoi jo kolottaa, mutta opas lohdutti, että telakalla opaskierros tehtäisiin bussilla. Ensin pysähdyimme telakan portille ja meidän piti laittaa kypärät päähän, jos menisimme ulos bussista opastuksen aikana.
Kierroksella näimme ensin teräslevyjä, joista laivan rakennus alkaa. Seuraavaksi tuli erilaisia ”lohkoja” esim. hyttilohko. Niitä koottiin laivaan kokoamishallista nosturin avulla kuin leegolaivaa eri palikoista. Näimme myös tulevan laivan valtavan suuren etuikkunan, joka piti nostaa paikoilleen yöllä mahdollisimman vähätuulisena aikana.
Telakalla oli keskeneräinen risteilylaiva sekä jo valmis koeajossa ollut. Se oli 300 m pitkä ja n. 70 m leveä. Laivassa oli 5 000 hyttiä ja se veti 7 500 matkustajaa sekä 2500 henkilökunnan jäsentä. Se oli n. viiden Viking Linen kokoinen. Saimme sen kohdalla poistua bussista ja valokuvata vain sitä ei muuta telakalla ollutta. Siinä valokuvatessa mietittiin, että paljonkohan tuollainen Karibian risteily oikein maksaisi?
Enää oli sokkomatkasta jäljellä arvailu, että missähän kotimatkakahvit juotaisiin. Huittisten Härkäpakarissahan ne. Kotona Tampereella oltiin n. 21.40.
Mukana oli 34 osallistujaa ja matkanvetäjänä Merja.
1.7. MERIKAUPUNKI KOTKA
Aamuvirkut lähtivät klo 7.30 Vanhalta kirkolta kohti Kotkaa. Aamukahvit nautittiin Hyvinkäällä Paakaripuustissa. Siitä oli vielä puolitoista tuntia Kotkan Langinkosken Keisarilliselle kalastusmajalle. Kotkaa lähestyessä näimme Ruotsinsalmen linnoituksen valleja Kyminlinnassa. Langinkoskella molemmille ryhmille sattui hyvät oppaat ja saimme kuulla Aleksanteri III:n kesänvietosta alueella.
Seuraavaksi suuntasimme kohti Merikeskus Vellamoa, jossa meillä oli ensin buffetlounas ja sitten opastettu yleiskierros kahdessa ryhmässä. Tutustuimme Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttelyyn, kuulimme Kotkan synnystä sahateollisuuden ympärille, näimme veneitä venehallissa ja kävimme uudessa Muuminäyttelyssä.
Viimeisenä meillä oli opastettu kiertoajelu Kotkan keskustassa. Opastus alkoi Kantasatamasta Vellamon vierestä ja jatkui palkittuun Katariinan meripuistoon, jossa jalkauduimme katselemaan merelle aina ”ulkomaille” Suursaareen asti. Bussimatka jatkui jälleen palkitun Sapokan vesipuiston yläpuolelle, jossa ihailimme maisemia Kotkan ylitse. Laskeuduimme putouksen viertä alas puistoon ihailemaan sen istutuksia ja patsaita. Lopuksi bussi vei meidät patsasbulevardille Keskuskadulle, jossa näimme useita patsaita puistobulevardilla.
Lopulta hyvästelimme oppaan ja jatkoimme matkaa kohti Tamperetta. Iltakahvit joimme Hyvinkään Kulma Villassa. Perillä Tampereella olimme aikataulun mukaisesti klo 21.30. Mukana oli 49 osallistujaa ja matkanvetäjänä Merja.
9.7. TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI
Ilmasta rahaa -farssi, osallistujia 5, järjestäjänä Raija
14.-15.7. SAVONLINNAN OOPPERA
Matka alkoi Tampereen Keskustorilta aurinkoisena ja helteisenä maanantaiaamuna. Pysähdyimme aamukahville Hollolan Matkakeitaalle. Tertin kartanoalueen puutarhakahvilassa nautimme maittavan kesälounaan. Meidät otettiin siellä hienosti vastaan, kun henkilökunnan edustaja tuli bussiin toivottamaan tervetulleeksi ja kertoi menun. Kun oli ruokailtu, butiikit katsastettu ja jotain ostettukin, jatkoimme matkaa Savonlinnaa kohti n. puoli tuntia etuajassa. Sää oli lämmin, mittari lähes 30 asteessa. Bussissa oli mukavan viileää.
Savonlinnassa majoituimme Kesähotelli Vuorilinnaan. Virkistäydyttyämme kokoonnuimme HotelSpa Casinolle iltapalalle.
Ooppera Boris Godunov alkoi Olavinlinnassa klo 19. Osa käveli Linnalle ja osa matkasi Pekan bussikyydillä.
Boris Godunov kertoo Venäjän tsaarista, jonka vallanhimo vie hulluuteen asti. Esityksessä on mahtavia kuorokohtauksia, teos sykkii historian painoa ja psykologista syvyyttä. Toisaalta teos on hyvinkin ajankohtainen. Kuorokohtaukset linnan jykevien kiviseinien sisällä ovat vaikuttavia. Mika Kareksen upea ääni Boriksen roolissa saa kylmän väreitä aikaan. Tämän vuoden esityksessä on hienoa myös se, että se on vahvasti miehitetty suomalaislaulajien voimin. Upea kolmituntinen!
15.7. Meille oli varattu Olavinlinnaan tutustumiskierros klo 10-11. 15 reipasta retkeläistä kapusi linnan torniin ja sai tietoa tästä 550 v vanhasta linnasta. 1400-luvulla rakennettu linna, sijaitsee kalliosaaressa Haukiveden ja Pihlajaveden yhdistävässä Kyrönsalmessa. Linnanherra Tott nimesi linnan Pyhän Olavin mukaan. Ensimmäiset oopperajuhlat pidettiin v. 1912, oli vuosien taukoja, jopa 37 vuoden tauko. Vuodesta 1967 oopperajuhlia on järjestetty vuosittain.
Tutustumiskierroksen jälkeen lähdimme kotimatkalle. Lounastauon pidimme Mäntyharjulla uudessa Festivaalipaviljongissa. Lounaan jälkeen osa vieraili Taidekeskus Salmelan näyttelyssä, jossa oli mm. Säreistöniemen ja Nina Ternon töitä. Osa kierteli Salmelan alueen kauniilla puistoalueilla. Paluumatkan kahvit nautimme Hämeenkosken Koskikartanossa, jossa ulkomittari näytti +34 astetta. Tampereella olimme klo 19. Matkassa mukana oli Tampereelta 41 ja Helsingistä 2 henkilöä.
Matka taittui Arpecon bussilla, kuljettajana Pekka ja matkanvetäjänä Rea.
23.7. TAMPERE, Pyynikin kesäteatteri
Näytelmä Tuntematon sotilas, osallistujia 19, järjestäjänä Raija
25.7. KANGASALA, TaideTalli
Art Majaalahti – taidenäyttely
Kesän kuumimpaan aikaan lähdimme retkelle Kangasalle Längelmäveden rannalla sijaitsevalle Tallin tilalle. Tilalla on v. 1938 rakennettu betonitiilinavetta, josta on karjanpidon jälkeen muokattu toimiva näyttelytila. Pihapiirissä on myös kaksi aittarakennusta näyttelytöille.Tilalla on pidetty taidenäyttelyitä jo 19. kesänä, joten ensi kesänä siellä juhlistetaan 20. näyttelyvuotta.
Tänä vuonna esillä on 15 taiteilijan töitä, joista matkanvetäjä kertoi hiukan matkan aikana.
Saavuttuamme perille tilan emäntä Ritva Saarikko otti meidät pihalla vastaan ja kertoili tilasta ja
näyttelystä. Tämän jälkeen kiertelimme katselemassa töitä ja nautimme kahvit ja raparperipiirakat
aurinkoisessa pihapiirissä.
Matkalla mukana 56 hlöä, vetäjänä Rea.
6.8. SALO
Lähdimme aamulla klo 7.45 kohti Saloa. Aamukahvit juotiin matkalla Humppilan Lasikellossa. N. klo 11 saavuimme Wiurilan kartanoon. Armfeltin perheen vuodesta 1787 lähtien omistama Wiurila on yksi Suomen tärkeimmistä kartanoista ja näyttävimmistä kulttuuriympäristöistä. Siellä meitä odotti itse kartanossa asuva emäntä, joka toimi meillä oppaana museokierroksella.
Kartanoalueen keskiössä on suuri, C.L. Engelin suunnittelema talouskeskus. Ensin tutustuimme rakennuksessa olevaan Hevosvaunumuseoon, jossa on seudun kartanoiden ajopelejä aina 1700-luvulta alkaen. Kokoelmassa on 19 vaunua ja 7 rekeä pienistä ponirattaista aina suuriin kuusihevosisiin valjakoihin. Vaunumuseossa on mm. kuninkaalliset vaunut, jotka ovat kuljettaneet Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaata ja kuningatar Silviaa. Oli mielenkiintoista kuunnella Anne Marie Aminofin tarinoita, miten heidän perheensä elämä liittyi kyseisiin ajopeleihin. Tilassa on myös esillä pienoiskoossa kartanon vanha sepän paja ja puuverstas.
Seuraavaksi siirryimme kartanon kotimuseoon, jossa on esillä kartanon käytössä ollutta esineistöä 1800-luvulta lähtien. Näyttelyssä on pukuja, asusteita, huonekaluja, astioita, leluja, työvälineitä, kuvia ym. sekä tietoa Wiurilan kartanossa asuneista henkilöistä ja suvuista. Löytyi mm. lastenvaunut, joissa Anna Marie Aminofin äiti ja hän itse olivat vauvoina nukkuneet.
Viimeisenä kipusimme mäen päällä sijaitsevaan Wiurilan kartanon päärakennukseen. Vanhimmat maininnat Wiurilan kartanosta ovat 1400-luvulta, jolloin sen omistajaksi mainitaan Magnus Johansson till Wiorela 1400-luvulla. Paikalla oli pitkään puinen päärakennus, mutta uusklassista tyylisuuntaa edustavan kivisen päärakennuksen on suunnitellut italialainen arkkitehti Charles Bassi ja se valmistui 1810-luvulla.
Kiipesimme toiseen kerrokseen, koska ensimmäisessä kerroksessa asustaa edelleen Aminofien perhettä. Kuulimme jälleen Anne Marie Aminofin tarinoita perheen elämästä kartanossa. Näimme pääsalin, päämakuuhuoneen, työhuoneen sekä ruokasalin. Päärakennuksen kauniimmissa huoneissa voi aistia menneen ajan tunnelmaa.
Opaskierrosten jälkeen siirryimme lounastaamaan ravintola Wiurilan Sigridin kabinettiin. Prinssi Carl Philipin designtoimisto ja suomalainen muotoiluyritys Made by Choice Wiurila Chair -tuolit ravintolatilaan vuonna 2022.
Tämän jälkeen jäi aikaa omatoimisesti tutustua Wiurilan kesä -taidetapahtuma, joka on Varsinais-Suomen suurin nykytaiteen näyttely.
Mielenkiintoisen päivän jälkeen siirryimme Design Hill -taukopaikkaan, jossa jakauduimme kahteen ryhmään. Toinen ryhmä sai omaa aikaa tutustua kohteen myymälöihin ja toinen ryhmä siirtyi alakertaan Vaski cider -pienpanimoon. Siellä panimomestari Tapani Levanto kertoi meille siiderin historiasta, joka ulottuu aina muinaisiin roomalaisiin asti. Tämän jälkeen hän kertoi, miten heidän panimossaan valmistetaan ”oikeaa” siideriä. Omena kuulemma tekee itse itsestään siideriä ilman lisäaineita tai esansseja. Saimme maistella kolmea erilaista siideriä kertomuksia kuunnellessa.
Matkalla oli osallistujia 30 ja vetäjänä Merja.
7.8. ELOKUUN PYÖRÄILY
Aurinko helli meidän viiden hengen seuruettamme, kun lähdimme pyöräretkelle Vapaudenpatsaan luota. Pari ylämäkeä Särkänniemen tuntumassa. Sitten alkoi rantatie Näsijärven maisemissa. Oli niin kaunista ja tyyntä. Pari ratikkaa ohitti meidät niin meno- kuin tulosuuntaan.
Pyöräilimme Niemenrantaan ja kahvila Makutuotteessa nautimme kahvit ja mehut herkullisten leivonnaisten kera. Vierailimme Niemen kartanossa ja sisustusliikkeessä, joka sijaitsee Birger Federleyn suunnittelemassa navetassa. Niemenrannassa Rientola-säätiön omistamia kiinteistöjä on remontoitu vuodesta 2015.
Matka jatkui Hiedanrantaan Lielahden kartanoon, joka on aikoinaan ollut ratsutila.
Kävelimme puutarhassa ja nautimme ympäristöstä.
Paluumatkalla pyöräilimme kohti ylikulkusiltaa ja nousimme hissiin, joka kuljetti meidät Santalahdesta Pispalan valtatielle.
Osallistujia 5, matkanvetäjinä Marja ja Merja
26.8. TURKU
Bussin nokka oli Turkua kohti aamulla klo 8.00. Matkan varrella nautittiin aamukahvit Loimaalla Suomen maatalousmuseo Sarkassa. Turussa Forum Marinumin -näyttelyssä tutustuttiin Merikeskuksen päänäyttelyyn sekä Fregatti Suomen Joutseneen opastettuna. Ryhmä oli jakautuneet kahtia.
Merikeskuksen ravintola Göranissa nautittiin maukas lounas buffetpöydästä. Lounaan jälkeen siirryimme bussilla opastetulle kierrokselle Ruissaloon, jossa teimme n. kilometrin mittaisen kävelyretken. Opas kertoi Ruissalon historiasta ja näimme kävelyn aikana kauniita vanhoja huviloita ja kuulimme myös tarinoita niistä. Kotimatkalla pysähdyimme Sastamalassa Pyymäen Konditoriassa, jossa nautimme kahvit jokaisen omavalintaisen tuotteen kera. Tampereelle saavuimme klo 18.00.
Retkeläisiä oli 39. Matkanvetäjänä Anne-Marie ja Paula
10.9. NUUTAJÄRVI
Lähdimme aamulla Vanhalta kirkolta kohti Nuutajärven lasikylää. Perille tultuamme nautimme ensin kahvit suolaisella Pruuki Bistrossa, josta oppaat hakivat meidät opastuskierroksille.
Jakauduimme kahteen ryhmään. Toinen ryhmä suuntasi kyläkierrokselle ja Oiva Toikan lintukotoon. Kuulimme alueen ja rakennusten historiasta ja kävelimme kylän raitteja alueen läpi sekä ihastelimme ”lintumuseossa” erivärisiä ja -laisia lintuja. Toinen ryhmä lähti kohti Prykärin taidemuseota, jossa saatiin kuulokkeet, joiden kautta avautui lasikylän historia kuin myös nykypäivä. Kierroksien jälkeen nautimme buffet-lounaan aamun kahvipaikassa. Tämän jälkeen oli vapaata aikaa tutustua mm. lasinpuhallukseen, eri pajoihin tai nauttia lasi viiniä aurinkoisen syyspäivän terassilla. Vintage-myymälässäkin taisi iso joukko pistäytyä.
Osallistujia oli 39, matkanvetäjänä Merja.
17.9. PATIKOINTIA EVON RETKEILYALUEELLA
Syyskuisen keskiviikon aamu oli epävakainen sadekuuroineen retkeläisten kokoontuessa Tampereella Keskustorilla Evolle lähtöä varten. Matkan aikana välillä satoi rankasti. Saapuessamme Tuulokseen sateet vähenivät ja pilvipeite rakoili. Nautimme sämpyläkahvit Tuulos -keskuksessa ja jatkoimme matkaa kohti Evoa.
Saavuimme Niemisjärvelle, pysäköintialueelle lähtöpisteeseen Evon länsilaidalla. Sää oli muuttunut selkeämmäksi ja näin oli hyvä aloittaa kierros järven ympäri, aluksi tietä pitkin vähän matkaa ja sitten siirryttiin polulle. Välillä varvut melkein peittivät polku-uran. Paikoin oli pitkoksia lankkuina vetisissä kohdissa ja välillä kovempaa maata. Lintuja ei mainittavasti näkynyt järven ympärillä. Osa retkeläisistä otti kuvia ympäröivästä maisemasta ja taltioivat näin muisteltavaa reitistä. Puolivälin paikkeilla laavulla
pidettiin tauko ja vaihdettiin tuntemuksia patikoinnista. Reilun kahden kilometrin lenkki päättyi takaisin pysäköintialueelle linja-autolle. Lyhyen tauon jälkeen aloitimme matkan Evon ammattioppilaitokselle ruokailuun.
Lyhyen ajan jälkeen saavuimme perille ja siirryimme lounaalle oppilaitoksen ravintolaan. Jälkiruokailun aikana kahvittelun lomassa henkilökunnasta lehtori Antti Sipilä kertoi oppilaitoksen historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Huomiota sai ulkomaisten opiskelijoiden osuus, joita on koulutuksessa
eri puolilta maailmaa. Nämä sitten vievät valmistuttuaan tietotaitonsa käyttöön kotimaassaan metsätalouden eri osa-alueilla. Esittely oli kiinnostava, välillä huumorillakin ryyditettynä ja lopuksi retkeläiset pääsivät esittämään aiheeseen liittyviä kysymyksiä.
Paluumatka alkoi ja poikettiin Lammin kirkolla. Lyhyeksi ajaksi pysähdyttiin kirkon vaiheilla keskustassa ja retken vetäjä kertoi Lammin historiasta ja nykypäivästä Hämeenlinnan osana.
Matka jatkui kohti Tamperetta ja Pälkäneellä siirryttiin vanhalle Tampereen tielle kohti Vehoniemeä. Matkalla keskusteltiin ”Kesäpäivä Kangasalla” laulusta. Joskus aikoinaan asia herätti keskustelua historian näkökulmasta. Nimittäin oliko Topelius aikoinaan Vehoniemen harjulla vai Haralanharjulla Suinulassa runoillesssaan tälle laululle tuttuja säkeitä ? Päädyttiin viimeksi mainittuun paikkaan ajankohdan ja myös alkuperäisen ruotsinkielisen tekstin kirjoitusajankohdan mukaan, sekä
maantieteelliset seikat huomioiden.
Vehoniemen laella pysähdyttiin automuseolla vielä kahvitauolle.
Nautittin hyvät kahvit lusikkamunkin kanssa, jonka reseptistä kahvila on kuuluisa. Yllätykseksi ilman ennakkoon sopimista museojohtaja Leila Suutarinen esitteli museokokoelmaa
kierrättäen ympäri näyttelytilaa eri ikäisistä ajoneuvoista kertoen. Erityistä huomiota sai osakseen harmaa Chevrolet Corvette Sting Ray. Tämä auto oli ollut aikoinaan 1950-luvulla uhkean kaunottaren Tabe Slioorin omistuksessa lahjana kaupunginjohtaja Erik von Frenckelliltä. Tabe Slioor oli missi ja paljon maailmaa nähnyt, nykytermillä julkkis, niihin aikoihin ja hänen kuviaan oli Jallu-nimisten lehtien kansissa, joita oli levitelty kyseisen auton sivulle museon lattialle autoa reunustamaan. Kiintoisa esittely
tuli matkan bonuksena.
Lopulta matkaa jatkettiin Vehoniemeltä kohti Tamperetta. Matka päättyi Keskustorille suunnilleen aikataulun mukaan viiden aikaan iltapäivällä ja myös sateinen sääkin oli jäänyt matkalle.
Patikointimatkalle osallitui 20 henkilöä, vetäjänä Ari.
23.9. JÄRVENPÄÄ JA TUUSULA
Lähdimme retkelle Sibeliuksen syntymän 160v-teemalla viileässä syyssäässä. Poikkesimme Hämeenlinnassa Cafe Laurellilla aamukahvilla. Puolen päivän aikaan olimme Järvenpään Taidemuseolla, jossa puolet ryhmästä tutustui oppaan johdolla päänäyttelyyn ” Hiljaisuus ja metsä”. Esillä oli valokuvataiteilija Taneli Eskolan ja valotaiteilija Otso Vartiaisen teoksista koostuva näyttely, joka kunnioitti säveltäjä Jean Sibeliuksen syvää luontosuhdetta nykytaiteen keinoin. Teokset saavat kävijät kokemaan luonnon hiljaisuuden ja värien maailman säveltäjän inspiroimana. Opas kertoi hyvin innostuneesti puhuttelevista teoksista ja myös Sibeliuksesta. Teokset koostuivat pääosin puu- ja suomaisemista sekä linnuista. Koko seinän kokoinen suomaisema oli hyvin vaikuttava. Puolet ryhmästä tutustui omatoimisesti Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Blofeltin maalauksiin. Järnefeltiltä oli monia luontokuvia mm. Kolilta. Venny Soldanilta monia hyvin herkkiä kuvauksia ihmisistä. Hienosti koottu kokonaisuus!
Museolta jatkoimme ruokailemaan Ravintola Barrioon, jossa söimme varsin maukkaan lounaan.
Sieltä jatkoimme Ainolaan, joka oli toinen osa yhteisnäyttelyä. Syyssade hiukan häiritsi suunnitelmia, koska tarkoitus oli tutustua myös Aino Sibeliukselle tärkeään puutarhaan. Sen katselu jäi lyhyeen. Pääsimme kaikki sisälle kotimuseoon, jossa reipas, innostunut nuori mies kertoi Sibeliusten elämästä kodissa. Koti on museoitu jo 70-luvulla ja pidetty siinä kunnossa, kun se oli perheen kotina. Olohuoneessa on flyygeli, jonka säveltäjä oli saanut lahjana. Seinillä on merkkipäivälahjoina saatuja seppeleitä, huoneissa on vihreät takat. Säveltäjä koki värit nuotteina ja vihreä on f-nuotti.
Yläkerrassa on makuuhuoneet, mutta Jeanin viimeisinä vuosina hänen vuoteensa siirrettiin alakertaan. Ns. tupakkahuoneessa oli kuusi tuhkakuppia ja tarina kertoi, että säveltäjä valitsi sikaria poltelleessaan sen kupin, joka sillä hetkellä vastasi hänen mielialaansa! Keittiö oli hyvin varusteltu ja sen vieressä oli keittiöapulaisen huone. Koti on hyvin vaikuttava ja kodikas, henkii lämpöä ja rauhaa! Sekä säveltäjä että vaimo on haudattu puutarhaan. Kotimatkalla poikkesimme vielä kahvilla Riihimäellä Ullan Pakarissa.
Matkassa oli 37 henkilöä, matkanvetäjänä Rea
1.10. HELSINKI
Lähdimme retkelle Vanhalta kirkolta kello 8.00. Aamukahvit nautimme Riihimäellä Ullan-Pakari- kahvilassa, tuoreen vastaleivotun täytetyn sämpylän kera.
Vuonna 1971 valmistuneen Finlandia-talon opastetulla näyttelykierroksella syvennyimme Aaltojen elämäntyöhön, arkkitehtuuriin sekä ihmislähtöiseen suunnitteluun.
Opastus tarjosi ainutlaatuisen näkökulman Alvarin, Ainon ja Elissan luovaan perintöön sekä heidän vaikutukseensa suomalaisessa kulttuurissa ja kansainvälisessä arkkitehtuurissa.
Kävimme myös toisen kerroksen tiloissa, jossa tutustuimme Finlandia-talon arkkitehtuuriin ja sen ainutlaatuisiin tiloihin.
Tämän jälkeen oli vuorossa lounas Factory-nimisessä ravintolassa.
Toinen vierailukohteemme oli vuonna 1829 valmistunut Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, jossa meillä oli opastus. Kierroksella kuljimme trooppisesta sademetsästä savannille, aavikon paahtavan auringon alle ja lumpeiden äärelle. Tutustuimme maailman monimuotoisen kasvillisuuden elinympäristöihin, puolustautumiskeinoihin, moniin hyötykasveihin ja kasvien uhanalaisuuteen. Saimme tutustua tuttujen raaka-aineiden, kuten kaakaon ja puuvillan alkuperiin.
Paluumatkalla kävimme Riihimäellä Laurell-kahvilassa nauttimassa kahvit herkullisen muropohjaisen mustikkapiirakan kera.
Matkalla oli 48 henkilöä ja matkanvetäjänä Marja.
10.10. TAMPEREEN TEATTERI
Kuulimme opastetulla kierroksella klo 14-15 Tampereen Teatterin uusituissa tiloissa teatterin historiasta, remontista ja siellä olevista työtehtävistä sekä näimme uuden uutukaiset tilat. Kuulimme, miten näytelmä valmistuu eri ammattilaisten yhteistyönä. Upeassa, kauniisti restauroidussa ylälämpiössä joimme iltapäiväkahvit pullan kera. Osallistujia 49, vetäjänä Merja.
24.10. TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI
Yllätysvieras komedia on terävästi hauska ja ratkiriemukas.
Se näyttää hulvattomalla tavalla, mihin liiallinen kohteliaisuus voi meidät ajaa ja millaiset seuraukset saattavat olla, kun ei kehtaa sanoa.
Meitä oli 36 henkilöä, järjestäjänä Marja.
8.11. TAMPEREEN TEATTERI
Niskavuoren nuori emäntä -näytelmä, osallistujia 42, järjestäjänä Paula
18.11. HELSINKI: Ateneum, Ravintola Elite ja Reitzin kotimuseo
Lähdimme pikkupakkasessa Keskustorilta klo 8.30 kohti Helsinkiä. Aamukahvilla poikkesimme Nurmijärvellä Roosan kahvilassa.
Suuren suosion saaneeseen Ateneumin näyttelyyn Gallen-Kallela, Klimt & Wien tutustuimme ensin 30 min kestävässä introssa, joka antoikin hyvän kuvan taiteilijoista ja 1900-luvun alun tyylisuunnasta ja sesessionisteista. Wienin sesessio aloitti toimintansa v. 1897 Klimtin johdolla. Tyylisuunnan tavoitteena on kaikkien taiteenlajien tasa-arvo. Näyttely on koottu kolmanteen kerrokseen, jonka kukin kiersi omaan tahtiinsa intron jälkeen. Hieno näyttely, jossa Gallen-Kallelan töitä oli eniten.
Lounaalle menimme kulttuuri- ja taiteilijaravintola Eliteen, joka on v. 1938 ollut nykyisellä paikallaan funkkisrakennuksen alakerrassa. Alkuperäiseen asiakaskuntaan on kuulunut taiteilijoita, näyttelijöitä, muusikoita, joista osa asui lähistön taitelijakoti Lallukassa. Mm. Tauno Palolla oli oma nimikkopöytä, jonka Matti Pellonpää myöhemmin omi. Ruokailoina ovat olleet ja ovat Pertti Palo, Ritva Valkama, Santeri Kinnunen, Samuli Edelman jne. Seinillä on runsaasti tauluja, joista sanotaan, että ne on sinne ostettu. Joku ehkä ajattelee, että niillä on maksettu tarjoilu!
Ruokailu oli juhlava, pöydissä valkoiset liinat ja kankaiset lautasliinat. Kolmen ruokalajin ateria tarjoiltiin pöytiin ja ruokailu oli rauhallista ja kiireetöntä, sitä ruokailijat arvostivat maukkaan ruoan lisäksi.
Muutaman metrin kävelyn päässä oli seuraava kohteemme Reitzin kotimuseo. Lauri Reitz (s. 1893) rautatieläisen ja ompelijan jälkeläinen Kymenlaaksosta valmistui Helsingin Teknisestä koulusta rakennusmestariksi v. 1914. Hän perusti oman rakennustoimiston ja rakennutti v. 1927-1952 yli 20 kerrostaloa, teollisuuskiinteistöjä, elokuvateattereita ja yksityishuviloita Helsinkiin ja lähiympäristöön. Reitzillä ja arkkitehti Jalmari Peltosella oli keskeinen vaikutus siihen, millaiseksi Töölö rakennettiin 1900-luvun alkuvuosina. Kotimuseo on Reitzin rakennuttaman kerrostalon 6. krs:n yli 300 neliöinen taiteella sisustettu koti. Sitä on laajennettu myöhemmin, perheen asuessa neliöitä oli 175. Reitz oli keräilijä, jonka kokoelmiin kuuluu maalaustaidetta, antiikkihopeaa, posliinia, aseita, musiikki-instrumentteja, kelloja, kirjoja ja antiikkihuonekaluja, jopa haarniska! Talo valmistui 1938 ja Reitz asui siinä kuolemaansa v. 1959 asti. Talossa on elokuvateatteri Ritz ja Ravintola Elite. Reitzien poika kuoli v. 1966 ja vaimo Maria säätiöi kokoelman ja kodin. Testamentin mukaan kotia pitää esitellä ja taidekokoelmaa kartuttaa. Teki vaikutuksen, kun astui sisään, niin hallin seinillä komeili Schjerfbeckin maalauksia, joista viimeinen on ostettu v. 2015.
Kauniista kodista lähdimme paluumatkalla ja kahvittelimme vielä Ullan Pakarissa, leipäostoksia unohtamatta.
Matkassa mukana oli 36 jäsentä, matkanvetäjänä Rea.
29.11. TAMPEREEN TEATTERI
Romeo ja Julia -näytelmä, osallistujia 12, järjestäjänä Airi
13.12. TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
Kaunotar ja hirviö -musikaali, osallistujia 39, järjestäjänä Anne-Marie
14.12. JOULULOUNAS JA -KONSERTTI IKAALISISSA
Täydellä bussilla lähdimme sunnuntaina puolen päivän aikaan kohti Ikaalista. Meille oli varattu joululounas Tei-tuvalle. Ravintola on tunnettu sitä, että ruokatarjonta on runsasta, on salaatteja, kaloja, lihaleikkeitä, laatikoita ja kinkkua. Kaiken kruunaa jälkiruokapöytä, jossa on kaikkea mahdollista riisipuurosta juustoihin. Parin tunnin aikana ehti maistella monenlaista ja täysillä vatsoilla suuntasimme kohti Ikaalisten kirkkoa.
Kirkkoherra Juha Ailan kanssa oli sovittu, että meille varataan kirkosta hyvät paikat. Niin olikin ja hän oli meitä vastassa ja jakoi Kauneimmat joululaulut-vihkosta. Hiukan reilun tunnin ajan lauloimme INON ja Puhallican yhteisorkesterin säestyksellä joululauluja. Orkesteri soitti muutaman kappaleen myös ilman yhteislaulua. Oli hienoa musisointia. Laitoimme Lähetysseuran kolehtihaaviin myös yhteissumman.
Kun tulimme kirkosta ulos, oli sää muuttunut lumisateiseksi. Se ei meitä haitannut, bussissa oli mukava jouluinen tunnelma.
Mukana oli 56 jäsentä, matkanvetäjänä Rea.